Vesipelastus

 Mikäli haluat esiintyä eduksesi, kekkuloida korkokengissä ja minihameessa auringon loistaessa lämpöisenä ihollesi, voit unohtaa tämän harrastusmuodon kalenteristasi.

Kuten sanonta kuuluu, VEPE on urheilulaji, jossa
Koiran ohjaaja kastuu...
Kumiveneen soutaja kastuu...
Kilpailun tuomari kastuu...
...ja joskus jopa kilpaileva koirakin kastuu.

*****************************************************

VEPE eli koirien vesipelastus on siis laji, jossa vaaditaan reipasta urheiluhenkeä, itsensä peliin laittamista ja huumoria - ja vielä kerran huumoria.


Hermannin kanssa vesipelastusta on harjoiteltu jo ihan ensimmäisestä kesästä asti, mutta viime kesät ovat menneet ”pikkuveljien” uimaopetuksessa. Uimisesta Hermanni nauttii kyllä yli kaiken.

Hermannin bravuuri on jäädä veneeseen istumaan ja ihmettelemään (”Täh? Pitäisikö mun lähteä jonnekin?”), kun emäntä tai isäntä huutaa tänne-käskyn rannalta. (Meistä tämä ei ole todellakaan yhtä hauskaa kuin yleisöstä …)

Hermannin vesipelastusvaistot on tainneet jäädä emän kohtuun – jos niitä nyt edes sielläkään on ollut. Hermannin mielestä oranssissa puvussa oleva hukkuva kyllä osaa uida itsekin rantaan, kun kerta on veteen hankkiutunutkin. Mutta auta armias, jos joku tuttu on veden varassa, niin silloin kyllä huudetaan niin, että kitarisat näkyy!

Kaapo on ihan hulluna veteen ja uimiseen.  Lähes Eemelin veroinen. Veteen mennään aina iiiisolla loikalla ja täysillä. Vepen liikkeet onnistuvat todella hyvin, vienti on vielä hieman epävarma. Mutta tässäkin lajissa saisi olla enemmän sitä pitkäjännitteisyyttä: veneen haussa ja uimisessa rantaan 30 metrin aikana ehtii jo tuuskata vaikka mitä...

Huumoria, jota tässä lajissa tarvitaan, ei näiltä meidän mustilta koirilta ainakaan puutu...

 Märkää...

 "Mitähän tuo äijä huitoo...?!?"

 Kaapo hinaa venettä.